Rooman sopimuksen allekirjoitustilaisuus 25.3.1957 ei sujunut ongelmitta kulissien takanakaan. Kadonnut junanvaunu, yli-innokkaat siivoojat ja opiskelijoiden lakko olivat vähällä muuttaa historiaa. Vastoinkäymisiä muistelee Albert Breuer, yksi tilaisuuden järjestäjistä.
"Meillä oli vain muutama päivä aikaa järjestää kaikki: saada teksti Roomaan, painattaa sopimus ja organisoida tilaisuus sen pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Muutamaa päivää ennen allekirjoitustilaisuutta lähti Brysselistä juna Luxemburgin kautta kohti Roomaa mukanaan kaikki kokouksessa tarvittavat käännökset ja muut asiakirjat ja tarvikkeet. Minä matkustin samassa junassa varmistaakseni, että tavarat pääsevät perille. Baselissa Sveitsin viranomaiset kuitenkin pysäyttivät junan. Lukuisista puhelinsoitoista ja vetoomuksista huolimatta tavaravaunua ei päästetty jatkamaan matkaa. Itse jatkoin Milanoon, jossa minun oli määrä saada lasti takaisin haltuuni. Perille saavuttuani ryhdyin selvittämään vaunun sijaintia. Se oli kuitenkin kadonnut kaikki tarvikkeet mukanaan. Kylmä hiki ehti nousta pintaan moneen kertaan ennen kuin vaunu lopulta löytyi sivuraiteelta muutaman kilometrin päässä asemasta ja se pääsi jatkamaan matkaansa Roomaan.
Perille saavuttuamme jatkoimme sopimuksen puhtaaksikirjoitusta – se ei näet ollut vielä valmis. Kyseessä oli vasta raakaversio, korjauksia täynnä oleva nippu monisteita, jotka oli tarkoitus saada valmiiksi roomalaisessa kirjapainossa painettavaksi.
Brysselissä Val Duchessen linnassa yötä päivää työskennelleet asiantuntijat hioivat tekstiä sana sanalta viimeiseen asti – kuten huomaatte, mikään ei ole muuttunut! Kun muotoiluista oli päästy yksimielisyyteen, he soittivat Roomaan ja pyysivät meitä tekemään tarvittavat muutokset asiakirjoihin.
Työtilan lattia oli papereiden ja sotkuisten stensiilien peitossa. Illalla siivoojat luulivat niitä roskiksi ja heittivät kaiken pois. Mitään ei saatu takaisin, vaan kaikki oli jo viety kaatopaikalle. Epätoivoisina soitimme Brysseliin ja pyysimme lisää konekirjoittajia. Saimme kuin saimmekin uudet stensiilit valmiiksi.
Lopulliset asiakirjat oli kuitenkin vielä kasattava kokoon. Rooman yliopisto lähetti opiskelijoita auttamaan tässä työssä muutaman liiran korvausta vastaan, mutta ilo oli lyhytaikainen: Seuraavana päivänä opiskelijat ryhtyivät lakkoon pyytäen 200 liiran korotusta tuntipalkkaan.
Kaikkien näiden hankaluuksien vuoksi tekstin lopullista taittoa ei saatu valmiiksi allekirjoituspäiväksi, vaan ministerit ja valtuuskuntien johtajat joutuivat allekirjoittamaan tyhjiä papereita! Vain ensimmäinen ja viimeinen sivu oli ehditty painaa ajoissa. Välissä oli pelkkiä tyhjiä lehtiä. Pientä joukkoa lukuun ottamatta kenelläkään ei ollut aavistustakaan asiasta. Lehtimiehet oli vain pystyttävä pitämään riittävän kaukana. Asia onnistuttiin pitämään salassa, ja sopimusten sinetöintihetkellä eli virallisen voimaantulon hetkellä saatoimme huokaista helpotuksesta.
Jatkoin uraani Euroopan yhteisöjen palveluksessa. Järjestin muun muassa yli kaksikymmentä Euratomin kokousta Brysselissä ja muualla. Osallistuin myös noin kymmenen Eurooppa-neuvoston kokouksen järjestämiseen.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen muistot elävät kirkkaina mielessäni, ja uskoni Eurooppaan on edelleen yhtä vahva kuin yhteisön syntyaikoina."
