Mikä tapahtuma on mielestänne ollut merkittävin Euroopan historiassa sitten Rooman sopimuksen allekirjoittamisen vuonna 1957?
Raymond Barre, komisssion varapuheenjohtaja ja talous- ja rahoitusasioista vastaava komissaari (1967–1973).
Raymond Barre: Olen vuodesta 1960 ollut todistamassa monenlaisia tapahtumia Euroopan yhteisön ja sittemmin Euroopan unionin historiassa. Usein nämä tapahtumat ovat olleet odottamattomia, mutta ne ovat aina olleet hyödyllisiä yhteisen suuren hankkeemme kannalta. Ei kuitenkaan liene yllättävää, että mielestäni merkittävin tapahtuma Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on ollut Euroopan talous- ja rahaliiton perustaminen ja toteuttaminen. Esitin vuonna 1969 ensimmäiset asiaa koskevat ehdotukset, jotka hyväksyttiin saman vuoden joulukuussa pidetyssä valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa. Tämän jälkeen Ranskan pääministerinä tehtäviini kuului Euroopan valuuttajärjestelmän täytäntöönpano ja toiminnan ohjaaminen. Vuonna 1999 perustettiin suurten ponnistelujen ja erityisesti Saksan ja Ranskan voimakkaan poliittisen tahdon ansiosta talous- ja rahaliitto. Tulosten aikaan saaminen vaatii kaikessa EU:n toiminnassa kärsivällisyyttä ja aikaa.
Mario Monti, sisämarkkinoista (1995–1999) ja kilpailuasioista (1999–2004) vastaava komissaari.
Mario Monti: Euroopan unioni ei ole pysähtynyt tila, vaan dynaaminen prosessi, joka etenee saavutusten ja vastoinkäymisten kautta. Sekä saavutuksilla että vastoinkäymisillä on tärkeä merkitys historiallisessa kehityksessä. Myös se, mitä ei tapahdu, on olennaisen tärkeää. Tätä taustaa vasten nostaisin esiin kolme tapahtumaa:
– merkittävin myönteinen tapahtuma on Euroopan jälleenyhdistyminen 1.5.2004. Viisikymmentä vuotta sitten laadittu kunnianhimoinen malli on osoittautunut toimivaksi erittäin vaikeissa ja täysin ennustamattomissa olosuhteissa ja se on onnistunut täyttämään maiden ja kansakuntien toiveet demokratian sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen edistyksen suhteen.
– merkittävin kielteinen tapahtuma on ollut se, kun Ranska hylkäsi perustuslakisopimuksen kansanäänestyksessä 30.5.2005 ja Alankomaat muutamaa päivää myöhemmin. Tämä on hidastanut tahtia, jolla EU on voinut tehokkaasti toteuttaa tavoitteitaan. Se on myös paljastanut, miten suuri on Euroopan kansalaisten ja heitä palvelemaan tarkoitettujen toimielinten välinen kuilu. Se osoitti lisäksi erittäin epämiellyttävällä tavalla, miten laajalle levinnyttä monissa maissa on poliitikkojen vastuun pakoilu ja kyyninen EU:n syyttäminen. Saattaa kuitenkin olla, että nämä vastoinkäymiset osoittautuvat EU:n kipeästi tarvitsemaksi herätykseksi. Kaikkien politiikan vastuuhenkilöiden, niin jäsenvaltioissa kuin EU:n tasollakin, on nyt vakavasti tarkasteltava toimintatapojaan ja muutettava niitä kypsempään suuntaan.
– kaikkein merkittävintä on kuitenkin se, mitä ei ole tapahtunut: se, että näiden viidenkymmenen vuoden ajan (ja toivottavasti vastaisuudessakin) Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken ei ole käyty sotaa, vaan rauha on vallinnut. Jos unionin perustajavaltiot, erityisesti kaksi suurinta, eivät olisi sitoutuneet yhteistyöhön, ne olisivat jonkin ajan kuluttua saattaneet palata entisiin asemiinsa toistensa kiistakumppaneiksi.
Mitä toivotte seuraavilta 50 vuodelta?
Raymond Barre: Toisin kuin eräät muut, en pelkää, että unioni heikkenisi laajetessaan. Uskon, että kaikki jäsenvaltiot, niin vanhat kuin uudetkin, ovat vakuuttuneita siitä, että EU:n tiivistäminen ja kehittäminen on niiden edun mukaista. Tässäkin suhteessa tuloksia voidaan saada aikaan vain pitkäjänteisillä toimilla. Mielestäni kaksi keskeisintä alaa EU:n seuraavien 50 vuoden kehityksen kannalta ovat ulkopolitiikka ja puolustus. Tarvitsemme ulkopolitiikkaa, jonka avulla unioni voi ajaa näkemyksiään ja etujaan kansainvälisellä näyttämöllä. Ja jos EU haluaa tulla otetuksi vakavasti, sillä on oltava yhteinen puolustuspolitiikka. Kuten talous- ja rahaliitossakin, myös näillä kahdella valtioiden suvereniteettiin liittyvällä alalla tarvitaan pitkäjänteisiä ja määrätietoisia toimia. Niillä on olennainen rooli siinä "eurooppalaisessa Euroopassa", jollaisen minä haluaisin toteutuvan.
Mario Monti: Visioni kävi varmaankin selvästi ilmi jo vastauksestani ensimmäiseen kysymykseen. Siihen haluaisin lisätä vain yhden seikan – en niinkään kymmenen vuotta palvelleena komissaarina (sekä harjoittelijana kolmen kuukauden inspiroivalla harjoittelujaksolla, kun Rooman sopimus oli vasta 7-vuotias), vaan tavallisena EU-kansalaisena: Kiitos! Haluan kiittää EU:n toimielinten työntekijöitä, niin nykyisiä kuin entisiäkin. He pystyvät toki vielä parempaankin, ja sitä heiltä myös edellytetään kuten kaikilta muiltakin. Olemme kuitenkin heille paljon velkaa heidän Euroopan eteen tekemästään työstä.
