Tämän päivän lapset ovat syntyneet Euroopan unionin aikaan. Heidän vanhempansa ovat kuitenkin eläneet ajan, jolloin EU:ta on vasta vähitellen rakennettu. Miten kuvailisitte eurooppalaiselle nykynuorelle, millaista elämä oli Euroopassa silloin, kun rajat olivat vielä todellisia esteitä?
Kun Rooman sopimus allekirjoitettiin vuonna 1957, vain kymmenen nykyisestä 27 jäsenvaltiosta oli demokraattisia, 17 ei ollut. Me Euroopan unionissa pidämme itsestään selvänä, että rauha, vapaus ja demokratia kuuluvat jokaiselle ja että kaikilla on oikeus elää itsenäistä elämää, johon syrjintä ja suvaitsemattomuus eivät kuulu. Jotta voimme tarjota kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet, on tärkeää pitää huolta talouden vauraudesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Jokapäiväinen elämä on kuitenkin valitettavasti hyvin erilaista, jos nämä asiat eivät ole kunnossa.
Kun vertaamme tämän päivän elämää 50 vuoden takaiseen elämään Euroopassa, kyse ei ole vain valtioiden välisistä rajoista ja niiden tuomista rajoituksista vaan siitä, mitä voi sanoa, ajatella ja lukea ja mihin voi mennä. Tuona aikana myös työmahdollisuudet olivat huonommat ja oli vähän mahdollisuuksia nauttia kulttuurista ja hankkia tietoa. EU on poistanut näitä rajoituksia ja antaa tämän päivän nuorille paljon enemmän mahdollisuuksia kuin aiemmat sukupolvet ovat saaneet.
Vaikka onkin selvää, että nuorten on hyvä tiedostaa Euroopan menneisyys ja ymmärtää, kuinka Euroopan yhdentyminen on parantanut elinoloja, EU:n on vielä osoitettava kansalaisille, kuinka tärkeää on vastata nykypäivän haasteisiin. Viimeisten 50 vuoden aikana Euroopassa on tapahtunut paljon muutoksia parempaan suuntaan, mutta emme voi kuitenkaan jäädä pelkästään ihailemaan saavutuksia. Muutos kuuluu nykyiseen elämänmenoon, ja kohtaamme uusia haasteita koko ajan. Tämän päivän nuoret ovat huomisen johtajia, ja he tarvitsevat instituutioita ja rakenteita näihin haasteisiin vastaamiseksi. EU on tehokas väline, jonka avulla on hyvä vastata 2000-luvun haasteisiin kuten globalisaatioon, ilmastonmuutokseen, turvallisuuteen tai ääriliikkeiden nousuun.
Jäsenvaltioiden on viimeisten 50 vuoden aikana ollut luovutettava joitakin päätösvallan osa-alueita EU:lle. Joskus tämä on tapahtunut vastentahtoisesti. Näissä tilanteissa on usein keskusteltu, missä määrin Eurooppaa halutaan yhdentää. Millainen tasapaino näissä suvereniteettiasioissa tulisi mielestänne Euroopassa olla?
Kun puhutaan suvereniteetista, on erotettava muodollinen ja aito suvereniteetti. Pidimme me siitä tai emme, EU:n jäsenvaltioiden muodollinen suvereniteetti on vain illuusio sellaisilla aloilla kuten pääomamarkkinat, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja kuluttajansuoja, jotka ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Näiden ilmiöiden suhteen yksittäisillä mailla ei ole riittäviä keinoja käyttää virallista toimivaltaansa.
EU:n suurimman valtion Saksan väestökin edustaa vain 1,3 % maailman väestöstä. Ranskan bruttokansantuote taas on pienempi kuin rahoitusmarkkinoilla yhden päivän aikana liikkuvan rahan määrä.
Tätä taustaa vasten voidaan ajatella, että kun luovutaan jossakin määrin muodollisesta kansallisesta suvereniteetista ja jaetaan valtaa EU:ssa, luodaan aitoa suvereniteettia. EU saa näin käyttöönsä tehokkaat välineet kansalaistensa ja kuluttajien suojelemiseksi. Näissä tapauksissa kyse ei ole useinkaan suvereniteetista luopumisesta vaan yhteistyöstä suvereniteetin vahvistamiseksi.
Hyvä esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on euro, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Viimeaikaiset kokemukset ovat selvästi osoittaneet, että euro suojaa meitä rahoitusmarkkinoiden vaihtelulta. Sen ansiosta euroalueen talous kestää paremmin ulkoisia häiriöitä. Vielä lähimenneisyydessä kansalliset valuutat olivat keinottelun kohteena, ja monet kansalaiset saivat sen vuoksi kärsiä kurjuutta ja työttömyyttä. Yhteisen rahan käyttöönotto on merkinnyt sitä, että euroalueeseen kuuluvat valtiot ovat luovuttaneet EU:lle osan valvontaoikeudestaan, mutta ne ovat sen sijaan saaneet runsaasti etuja. Selkeitä etuja ovat vakaa makrotalous ja matala ja vakaa korkotaso, joka tukee pitkän ajan talouskasvua.
(ote European Economy Newsissä 
julkaistusta haastattelusta)
