Komission ensimmäinen puheenjohtaja Walter Hallstein esitteli David Reinertin "tähtitulkkinamme" Edward Kennedylle muutamaa vuotta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. David Reinert oli tullut komission palvelukseen työskenneltyään italian kielen tulkkina Rooman sopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa. Aiemmin hän oli jo työskennellyt muun muassa Konrad Adenauerille. Kahta päivää ennen allekirjoitustilaisuutta hänelle soitettiin ja pyydettiin apua tilaisuuden tulkkaamiseen. Reinert lähti Roomaan mielellään. Hän ymmärsi tilanteen tärkeyden, mutta ei voinut aavistaa, miten ratkaiseva se olisi hänen tulevaisuudelleen.
David Reinert muistaa tuon päivän hyvin. Roomassa satoi ja Campidoglion ulkopuolelle oli kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä seuraamaan sateenvarjojensa suojista historiallista tapahtumaa. Se välitettiin väkijoukolle suorana lähetyksenä kaiuttimien kautta. "He eivät kuitenkaan kuulleet alkuperäisiä valtion päämiesten ja Rooman pormestarin puheita sellaisenaan vaan italiankielisen tulkkauksen. Eli he kuuntelivat minua, sillä minä olin ainoa italian tulkki, joka oli paikalla."
Tulkkaus lähetettiin myös Italian radiossa, ja ihmiset ympäri Italiaa saattoivat seurata sitä. Eteläitalialaisella synnytyslaitoksella ilmeisesti myös kuunneltiin radiota pienen tytön juuri syntyessä. Tytön nimeksi tuli Europa - italian tulkin sanojen innoittamana! "En lainkaan tiedä, mitä hänestä sittemmin tuli, voin vain kuvitella: nykyisin 50-vuotias nainen, varmaan naimisissa, ehkä hänellä on lapsia, jotka ovat nimeltään...niin, mitähän he ovat?", David Reinert pohtii.
Reinert oli mukana myös Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeisellä vastaanotolla. Hänellä ei ollut asianmukaista juhlapukua, mutta hän ehti pikaisesti kauppaan ostamaan sellaisen. Sille olikin käyttöä niiden 30 pitkän vuoden aikana, jolloin Reinert kulki komissaarien ja ministerien mukana ympäri maailmaa.
Helmikuussa 1959 Reinertistä tuli virkatulkki ja hän alkoi tulkata komission viikoittaisia tapaamisia ja matkustaa komission puheenjohtajan seurueessa G7- ja G8-huippukokouksiin sekä EU:n ja USA:n tapaamisiin. Hän muistaa, kuinka yhdessä Franco Malfattin kanssa tapasi presidentti Nixonin. "Meidät oli majoitettu Blair House -rakennukseen, joka oli presidentin vieraiden käytössä ja sijaitsi vastapäätä Valkoista taloa. Kokouksiin meidät haettiin suurella mustalla limusiinilla - eikä matkaa ollut kuin sata metriä.. Tunsin itseni filmitähdeksi!"
Reinert piti työstään komission tulkkina suuresti. Hän on käytännön toiminnan mies, joka mieluummin tulkkaa kokouksissa kuin työskentelee hallinnon parissa. Hallintotehtäviä hän ei kuitenkaan onnistunut kokonaan välttämään, vaan uransa lopussa hän toimi tulkkaus- ja konferenssipalvelun väliaikaisena johtajana. "Kun aloitin, kokouksia tai konferensseja oli yksi tai kaksi viikossa. Vuonna 1989 niitä oli 50 päivässä. Työssä oli vastattava uusiin haasteisiin. Viihdyin kuitenkin edelleen tulkkikopissa. Minua lämmitti erityisesti, kun puheenjohtaja Jacques Delors kiitti minua julkisesti, kun viimeistä kertaa tulkkasin komission viikkokokousta. Tulkkien työtä ei aina huomata, mutta puheenjohtaja Delors ilmaisi oman arvostuksensa erittäin henkilökohtaisella tavalla."
David Reinert ei eläkepäivinäänkään tyydy vain istumaan kotona ja nauttimaan lukuisten lemmikkiensä seurasta. Edelleen hän saattaa joskus toimia freelance-tulkkina ja on valmis rientämän apuun hätätilanteissa. Vielä 50 vuotta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeenkin hän osallistuu Euroopan rakentamiseen.
